TÄSTÄ ÄÄNESTÄ

STYROX-sankari kuulee itsensä puhuvan tuulessa ja tuuli vastaa toistamalla STYROX-sankarin puhinan. Pauhu voimistuu ja tuuli tarttuu muoviin, styroxiin, kuiviin lehtiin, kaikkiin laineisiin, johonkin aitaan tarttuneeseen sähköjohtoon, jonka läpi alkaa taas virrata. Puhuri paisuu! Pilviä piisaa, sää paisuu pauhinaksi. Ääni kulkee kuutiotilasta toiseen.

 

Tilojen välillä ääni muuttuu itselleen vieraaksi ja alkaa aaltoilla. Lopulta ilmassa ei leiju muuta kuin suuri meri luolassa, sisämeri meriluolassa. Ääniaalto katsoo itseään tunnistamatta.

 

STYROXin ääni ei kumpua keuhoista vaan tilasta.

Mainokset

KAASU

Hän piiloutuu omaan yksinäisyyteensä. Hänen ihonsa peittää ajatusten vesitiivis kalvo, joka on immuuni säälle, paahteelle, kylmälle. Merenalainen heilunta liikuttaa hänen ruumistaan ja maailman värinä saa hänen hiuksensa seisomaan sähköisinä. Hän tuijottaa valottomilla silmillään maailmankaikkeuden laidalta, johon eivät sukupuutot, hyökyaallot, elollisten huudot ja hissien musiikit yllä. Hän on kuutio maailman laidalla.

 

Kuljen liukuportaissa proteeseissa maahanvirtaavan virtuaalis-kuvallisen kaasun läpi. Mainostemppuun kuuluu hiilihappojää ja projisoidut kuvat, joiden läpi kulkija kulkee. Sukupuuttoon kuollut tiikerilaji ärjyy uhkaavasti ja asettaa kitansa tarkasti liikkuvaan maaliin. Naiivi käsitys jumalasta: älykäs kaasu, jolla on vanhempien hallitsevimmat piirteet. Tällä toteemilla ei ole edes lajityypillisyyksiä enää.

PUHDAS SÄNKY

Styrox on pesä kaikille uhanalaisille ja jäätikön sulamisesta kärsiville merinisäkkäille. Styroxiin käpertyvä eläin vaipuu uneen, joka pauhaa märän maailman piiloon. Styroxin oma ääni – kahiseva, kuiva, puhdas, valkoinen – laittaa piennisäkkään hampaat kirskumaan turvallisuudentunteesta ja unimaiseman tahrattomista muodoista. Jäätiköllä on pöytä, jolle on katettu kello viiden tee. Kello viiden aurinko kiertää kehää teepöydän päällä ja kesä vaihtuu syksyyn talveen kevääseen. Lunta sataa alhaalta ylös. Aivan kuin jää olisi kasvi, joka pyrkii kohti auringonkehrää.

 

Styrox-pesä kelluu laineilla. Murtuvat mannerjäätikön reunat aiheuttavat suuria laineita, jotka keinuttavat pientä kehtoa. Styrox on kohonnut pintaan, pulpahtanut keskelle öljyläikän tahraa. Se on puhdas sänky keskellä likaista maisemaa.

STYROXISTA

Styroxilla tuntuu olevan omalaatuista herkkyyttä suhteessa painovoimaan. Tuuli ei siihen pysty. Kun styrox-hiukkanen putoaa, se putoaa kohtisuoraan kohti suurinta kappaletta. Se on painavinta ja kevyintä samaan aikaan, joka tapauksessa nopeampaa putoamaan kuin sen aerodynaamiset ominaisuutensa antaisivat myöden.

 

Ainoastaan mikäli styrox ympäröi toista esinettä ja saa muodon (ja muodolle syyn), se asettuu esimerkiksi meteorologisille ilmiöille alttiiksi. Silloin se ottaa tuulen, silloin sitä viedään. Se voi myös kulkeutua oman muodonannon syynsä mukana, esimerkiksi pakkauksina ja pehmusteina esineiden ympärille kääriytyneenä ympäri maailman kauppareittien. Silloin styroxia liikuttavat suuret moottorit ja hevoset.

 

STYROX-sankari saa voimansa styroxista. Se murtautuu ulos syiden ja seurausten verkostosta, kääriytyy omaksi pakkauksekseen, kiitää läpi ilmakehän ja avaruuden, vapaana ajan kahleista, loppumaisillaan, aiheuttamansa tuhon kintereillä.

 

Voi olla, että se kelluu meren päällä ja heijastaa auringon lämpösäteilyn pois ilmakehästä. Ainakin se antaa kuutille suojaa helteessä. Ainakin lintu voi laskeutua levähtämään ja munia munansa styroxiin.

PELTOMAISEMA

STYROX liikkuu pellolla kenenkään huomaamatta. Tuuli käy korsissa ja kuolleessa maassa ja STYROX liikkuu sen mukana kuin kuiva lehti. Maisema on hiljainen. Kuuluu ainoastaan tuulen suhina kylmässä maassa sekä toinen, kummallinen ja lähes tunnistamaton ääni, jonka on pakko lähteä STYROXIN valkoisista sisuksista. Se on sekoitus syksyn lehtien kahinaa keväällä, öisen moottoritien kaukaista kuiskausta ja loppuun juostun vanhan hevosen pihisevää hengitystä. Kimeä suhina. Lempeän kauhun hyräily.